Terveys on itsestään selvää niin kauan kuin sitä riittää. Terveyttä on määritelty monella tavalla, mutta tavallisesti se liitetään sairauden puuttumiseen, siis määritellään negaation kautta. Terveys on mielestäni kuitenkin keskeisesti olotila, jossa kokee olevansa oma itsensä, sinut sekä kehonsa että mielensä kanssa. Olo on kohtuullisen energinen ja voittopuolisesti iloinen. Myös pitkäaikaisen sairauden kanssa elävä ihminen voi olla terve. Pysyvän diagnoosin kanssa eläminen luontuu ihan hyvin, kun on motivoitunut hoitamaan itseään ja oppii hoitamaan sairauttaan oikein. Mutta myös ns. perusterve ihminen voi elää sairauden pelon varjossa. Terveydestään huolehtimisen motiivina ei ole kovin rakentavaa lähteä pelosta tai sairausriskeistä vaan elämänilosta ja voimavaroista.

Terveys.jpg

 

Terveyttä ei voi määritellä tarkkaan, mutta terveyttä voi kuvata erilaisin mittarein. Tavallisesti mittarit ilmaisevat kehon mittoja, veriarvoja ja toiminnallisia testituloksia. Terveys on myös koettu tila, kyky tehdä työtä ja olla tyydyttävissä sosiaalisissa suhteissa.  Yhtä totuutta terveydestä ei ole. Tilastolliset totuudet ovat tietysti suuntaa antavia ja pyrkivät aina jollakin tavoin jäsentämään ymmärrystä itsestämme ja muista, vallitsevasta todellisuudesta. Mittareiden käyttö voi kuitenkin tuoda mukavaa lisäkipinää terveyden kohentamiseen.

Iän myötä kiinnostus oman terveyden vaalimiseen lisääntyy. Oman elämän rajallisuus alkaa tulla todellisemmaksi. Fyysinen suorituskyky laskee vääjäämättä, ellei asialle tee jotain. Tuttavapiiristä kuulee tarinoita toisten sairauksista ja tapaturmista. Kaikenlaiset pikkukrempat alkavat hiertää arjessa. Vaatteet kutistuvat komerossa kuin itsestään.

Syksyyn siirtyminen tuo aina eräänlaisen uuden alun, innostuksen tehdä jotain mielenkiintoista. Kuulaat syyspäivät ja pimenevät illat luovat kipinöivää tunnelmaa. Nyt kannattaa tehdä jotain taas terveydellekin; sienestää, marjastaa, joogata, lukea, kutsua ystäviä kylään, opiskella uutta kieltä ja aloittaa vaikka terveyden vaalimisen remontti.

Äitini, 85 v. päätti aloittaa kansalaisopistossa latinan ja viron kielen opinnot. Olen onnellinen ja iloinen äidistäni. Hän mallintaa minunkin kuvaani pirteästä ja itseään hoitavasta naisesta, luo kuvaa siitä, minkälaiseen naisten ketjuun kuulun. Koskaan ei ole myöhäistä aloittaa uutta. Syksy luo siihen hyvät edellytykset.